Maaliskuun loppu

Soitin edellispäivänä tiistaina Aukun tuloksista ja niinhän siinä kävi ettei vasta-aineet olleet mihinkään hävinneet toiveista huolimatta.
Samat kolme oli edelleen. Olin aikalailla toivonut niiden häviämistä.

Sisko sentäån lohdutti ettei homma ole onneksi vakavimpia vaan hoidettavissa oleva sairaus. Voisi olla asiat paljon huonomminkin.

Nyt homma jatkuu niin että mennään sokerirasitukseen ensi kyun 8. päivä. Tänään tuli sinne emla-laastarit kotiin valmiijsi. Sokerirasituksessa sitten näkee kuinka hycin Aukku sokeria sietää.

muotinäytös Allu

Allu piti minulle muotinäytöksen eräänä lauantaipäivänä. Kaunis tyttö ja kauniita vaatteita.

Sisustamisessa olisi parantamisen varaa, sen huomaa kuvia ottaessa :D

Tässä Småfolkin Kitten Rose-paita ja siskontytöiltä kierrätettynä tulleet Lindexin housut

Me&I:n Traffic-paita sekä jostain tullut oranssi hame

Jo liian pieni United colours of Benetton- teeppari

Me&I:n Medaljonki-tunika/mekko tuli muutti meille viime viikolla ja jostain käytettynä tulleet housut

Huuto.net-löytö: Louie Louisin nukkekotimekko

Ihana kesäasu

Me&I:n smulan-teeppari ja ihanan kevyet Snoozyn ohuet housut kesäulkoiluun

Särkänniemen Angry Birds-teeppari ja Snoozyn housut

JNY Design viidakko-mekko

Me&I:n pöllötunika ja pipo kevääseen

Joku pieneksi jäänyt setti, jota tyttö ei haluaisi laittaa myyntiin :D

Maaliskuu

Maaliskuu alkaa olemaan loppupuolella, mutta säät sen kuin kylmenee vaan. Toivottavasti pian tulee kevät.

 Aukulta otettiin silloin tammikuussa vasta-aineet siis taas ja niiden tuloksia olen tässä jännännyt joka päivä ja odottanut puhelua, mutta ainakaan vielä ei ole puhelin soinut. Odottavan aika on kyllä pitkä. Olen miettinyt, että onkohan nyt niin ettei niissä verikokeissa nyt olekaan ollut mitään vai miksi ei jo tule tuloksia... kaikkea tyhmää liikkuu päässä. 9.4 Aukulle tehdään sokerirasitus, jos jotain häikkää on ja silloin on seuraava aikakin tutkimuksen puitteissa. ...


 Sitten minun harrastuksen pariin :D Eli lastenvaatteisiin.

Kaikki ei aiheesta ehkä pidä ja pitää sitä tuhlauksena. Minä taas rakastan ihania kuoseja, froteekankaita ja värejä. Tilailen netistä aika paljon lastenvaatteita. Sekä käytettynä, että uutena, enimmäkseen käytettynä sillä tykkään kierrättää ja niin saa myös paljon ihan hyväkuntoista vaatetta. Ja lisäksi jos omat mukulat ei ihan loppuun käytä niin saa lähes saman hinnan vielä takaisin, kun eteenpäin myy.

 Tässä on nyt MoonKidsin aivan ihanat ja lämpimät froteekankaiset huppari ja housut, nämä ostin uutena. Huppari on jo 92cm ja housut 80cm. Huppari siis on jonkn verran iso vielä, mutta voi kyllä näin kotioloissa jo käyttää. Pakkaspäivillä, kun asunnon lattiat on vähän viileämpiäkin niin näillä on kiva lattialla leikkiä. Huppari menee vielä varmasti syksylläkin, ja kaapissa odottaa vielä samaa väriä oleva MoonKidsin haalari. Ehdottomat äidin ja aukun suosikit.
 

 Laitetaanpa sitten samaan syssyyn vielä Aukun päällä Småfolkin maatilayökkärit.  Valitettavasti nämä unohtuivat  kaapin perälle liian pitkäksi aikaa, eikä näillä enää ole pitkää käyttöikää Aukulla.


 Tässä kuvassa Aukun sisko Allu esittelee Me&I:n Traffic-paitaa ja Småfolkin oransseja froteehousuja. Näillä kelpaa mennä kaupungille kesällä! Aukulta löytyy samanlaiset, mutta ovat vasta lähempänä kesää sopivat.

(Älkää vaan huomatko takana olevia verhoja, joissa on epäilemättä leikitty Tarzania)

Tammikuun terveisiä

Aukku kävi heti tammikuun alussa Dipp-tutkimuksen tiimoilla hoitajalla.
Kolme vasta-ainetta neljästä siis löytyi lokakuun verikokeissa, sain tarkempaa infoa nyt asiasta.
Vasta-aineet ICA, GAD ja IAA olivat positiivisia, vain IA-2, puuttui.

Hoitaja kertoi, että Aukun alle yhden vuoden iän huomioon ottaen, Aukun riski sairastua on hyvin suuri ja tapahtuu todennäköisesti lyhyen ajan sisällä, eikä vuosien.

Lisää vasta-aineista ja todennäköisyyksistä, löytyy Dipp-tutkimuksen sivuilta.

Otettiin kuitenkin taas uudet verikokeet vasta-ainetestiä varten, sekä pitkäaikainen sokeri (HbA1c).
Pitkäaikainen sokeri oli normaali, 5,2mmol/l. Muiden testien tulokset tulevat vasta helmi-maaliskuussa.
Toivomme tietenkin kovasti, että viimeksi otetut vasta-ainetestitulokset olivat jokin virhe ja pääsisimme takaisin siihen, että Aukun todennäköisyys olla sairastumatta olisi suurempi kuin sairastua. Aukku oli kipeä edellisten testien ottoaikaan, joten toivon, että jokin sairaus olisi nostanut vasta-aineita. Aika näyttää.

Nyt varattiin Aukulle huhtikuun alkuun aika taas hoitajalle ja sokerirasitukseen, jonne mennään mikäli vasta-aineita yhä löytyy näissä verikokeissa.


Omat ajatukset on olleet sekavia tässä kuukauden aikana ja diabetesriski on mielessä. Kerran olen mitannut paastosokerin Aukulta, ja se oli 3,2mmol/l. Eli hieman alhainen jopa.
Itselläni oli ennen sairastumista hypoja vuoden verran ainakin, joten laittaa mielen mietteliääksi, oliko tuo 3,2mmol/l kenties ihan sattumaa ja paaston aiheuttamaa, vaiko jokin ennakoiva merkki. USA:ssa pidetään reaktiivisia hypoglykemioita ennakoivana oireeena diabeteksen puhkeamiselle. Vain yhden kerran olen kuitenkin Aukulta verensokerin mitannut, joten tulos ei sinänsä kerro mitään eikä siitä voi vetää johtopäätöksiä.

Tällä hetkellä päällimäisenä tunteena diabeteksen suhteen on se, että toivottavasti Aukku ei sairastu ainakaan kovin nuorena. Valitettavasti hoitajan ennusteen mukaan, mikäli vielä vasta-aineita löytyy, niin Aukunkin todennäköisyys sairastua on korkea.

Tässä pari kuvaa, kun vietimme Aukun syntymäpäiviä.

Päätin perustaa blogin

Sain idean aivan yhtäkkiä. Minua ei haittaa se, jos näitä muutkin lukevat, joten päätin tehdä julkisen päiväkirjan, jossa pohdin ajatuksiani.

Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle siitä, kun sain eilen puhelun Dipp-tutkimuksesta, johon poikani osallistuu.
Eli tutkimuksessa selvitetään, miksi jotkut sairastuvat tyypin 1 diabetekseen. Sain kuulla poikani, Aukku 10kk, verikokeiden tuloksissa olleen häikkää ja kolme neljästä vasta-aineetesteistä on positiivisa.
Tulin ajatelleeksi sitä, että jos Aukku tulee sairastumaan, niin olisi kiva purkaa tuntoja ja jakaa niitä muiden saman kokeineden tai kiinnostuneiden kesken.
Itselläni on tyypin 1 diabetes, joten sairaus ei ole ennestään tuntematon, eikä poikani riski sairastua tunnu niin pelottavalta, kuin se ehkä tuntuisi vastaavassa tilanteessa olevan mielestä, joilla ei ole vastaavaa kokemusta. Toki ei se mieleinen uutinen ollut minullekaan. Olen jo kuusi ja puoli vuotta ollut kiitollinen siitä, että tyttöni, Allu, on saanut olla terve diabeteksen osalta. Järkytys ei kuitenkaan ollut niin suuri kuin olisin voinut kuvitella.
Aukun testituloksista kerrottiin puhelimessa myös sen verran, että Aukku tulee joutumaan tarkempaan seurantaan ja verikokeita ja käyntejä Taysissa on aina kolmen kuukauden välein, kuin muuten niitä olisi vuoden välein enää tammikuun jälkeen. Seuraava aikamme on tamnikuun 10s päivä. Puhelimessa infottiin myös, että vasta-aineet saattavat vielä hävitä. Sairastuminen ei ole siis varmaa, mutta siihen kannattaa silti varmaan jotenkin jo asennoitua.
Olisi hienoa, jos näitä asioita, joita mieleen tulee pääsisi jakamaan muiden kanssa ja kertoa siitä, miten meillä tulee menemään, miten sairastumisen uhka/itse sairastuminen tulee menemään. Vertaistuen tarve on monesti suurta, kun lapsi tai omainen on sairastunut, oli sairaus mikä tahansa. Ja tyypin 1 diabetes on elinikäinen sairaus, eikä suinkaan kiva sellainen.

Olen aika kova lörpöttelemään, joten kaikenlaista muutakin juttua on todellakin tarjolla runsain mitoin. Tulen taatusti kertomaan paljon ihan tosi tosi tosi tylsiä juttuja arjestani kotiäitinä kahdelle lapselle sekä varmaan välillä ottamaan kantaa itseäni kuohuttaviin yhteiskunnallisiin asioihin. Äidinkieleni on täyttä sontaa, koska tuskinpa minulla on jaksamista nähdä äidinkieleen niin suurta vaivaa. Tämä on kuitenkin ns. päiväkirjani eikä mikään äidinkielen lähdeteos, joten kirjoitusvirheistä on minulle turha inistä. Ei kiinnosta.

No, näillä mennään.